keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Hakemusten työstöä ja siirtouutisia - The One With the Grant Applications and Transfer News

Ja niin livahti ohitse koko talvi ja suurin osa kevättäkin 2016. Näin se käy.

Mitäs tutkimukselle kuuluu? No. Viime aikoina olen lähinnä kirjoittanut apurahahakemuksia. Tämä on asia, jota en oikeastaan osannut ajatella, kun väikkärin tekoa aloittelin. Jotenkin vain mielsin, että apurahoja mietitään sitten joskus myöhemmin. Vuosien päästä. Kun tutkimus on pidemmällä. 

Niin. Se myöhemmin, vuosien päästä, pidemmällä on juuri nyt. 



Olen tehtaillut hakemuksia varten tekstiä useamman kymmenen sivua liitteineen - perusteluja, tutkimussuunnitelmaa, julkaisusuunnitelmaa, budjettia, ansioluetteloa, kirjallisuusluetteloa jne. Suomeksi ja englanniksi. Selittänyt, miksi aihettani kannattaa tutkia juuri nyt. Mihin tämä liittyy ja mitä hyötyä tästä on? Mitä aion julkaista ja milloin? 

Oikeasti tekisi mieli kirjoittaa vain, että "antakaa minulle tämä apuraha, jotta voin keskittyä vain ja ainoastaan tutkimukseen ja maksaa samalla asuntolainaa, ostaa koiralleni nappuloita ja matkustaa aina välille kesämökille erakoitumaan". Löytyisiköhän jokin säätiö, joka ymmärtäisi ja arvostaisi tällaista perustelua? Että tässä sitä nyt haetaan apurahaa tieteen tekemiseen, totta kai, mutta ennen kaikkea elämiseen. Kiitos! 

Joka tapauksessa. Peukkuja saa pitää pystyssä hakemusteni puolesta! 

Niin ja onhan tässä vielä ihan merkittäviä uutisiakin tullut Jyväskylän yliopistolta. Tammikuussa yliopiston hallitus ja rehtori päättivät viestintätieteiden laitoksen ja kielten laitoksen yhdistämisestä. Samalla esitettiin, että oma oppiaineeni eli yhteisöviestintä ei siirtyisikään mukana, vaan "yvi" siirtyisi osaksi yliopiston kauppakorkeakoulua. 

Päätös sinetöitiin sitten toukokuun puolivälissä:  Yhteisöviestinnän oppiaine siirtyy humanistisesta tiedekunnasta Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun 1.1.2017 alkaen ja oppiaineen nimeksi tulee viestinnän johtaminen (Corporate Communication in English). Yhteisöviestinnän henkilökunta muuttaa kauppakorkean läheisyyteen eli Agoraan, Jyväsjärven rantaan jo syksyllä. Tadaa, tässä siis meidän uusi laitos: 

Kohta yviläiset opiskelevat täällä. Kuva: Jyväskylän yliopiston viestintäpalvelut

Päätöshän on yhteisöviestinnän kannalta erittäin positiivinen. Eteenpäin mennään, kehitys kehittyy ja hyvään seuraan päästään. 

Mutta herran jestas, mikä identiteettikriisi! Että tässä sitä nyt pitäisi sitten ryhtyä humanistista kauppatieteilijäksi? Ja että ei valmistuisikaan filosofian tohtoriksi vaan kauppatieteiden tohtoriksi? On se nyt vähän eri asia. Humanistina on ollut hyvä olla. 

Entä mitä muutos tarkoittaa jatko-opintojen kannalta? Millaisilla tutkintovaatimuksilla opinnot nyt suoritetaan loppuun? Ei käy kateeksi tiedekuntien hallintoihmisiä, jotka joutuvat miettimään kaikki mahdolliset opintopolut. 

Onneksi valmistuminen ei kuitenkaan kohdallani häämötä ihan lähitulevaisuudessa. Ainakin apurahahakemuksia ehdin ennen sitä tehtailla varmaan muutaman sata sivua lisää. 

-------------------------------------

And so went by the entire winter and most of the spring of 2016. And what have I been doing? I have mostly been writing grant applications. Several dozens pf pages of research plans, budget plans and different kinds of argumentation. So far no luck, but keep your fingers crossed! 

There's also been interesting news from the University of Jyväskylä: The Department of Communication and the Department of Languages will be united. However, Organizational Communication & PR will not be part of the new Department. Instead, it will be moved from the Faculty of Humanities to the Jyväskylä University School of Business and Economics from 1 January 2017. 

Although this is a good change, I also think that this is a massive identity crisis. To jump from humanities to business and economics feels pretty huge. Luckily it will be a while, before I actually have to think about stuff such as whether I'll be Doctor of Science (Economics and Business Administration). I'll have plenty of time to write several hundreds of pages of grant applications before that. 




lauantai 2. tammikuuta 2016

Statuspäivitys ja huolta kirjastojen rahoituksesta - The One With the Status Update and Worry About Library Funding

Hyvää uutta vuotta! 

Loppuvuosi 2015 sujahtikin todella vauhdilla. Aloitin joulukuun alkupuolella uudessa työpaikassa ja uuden opettelu on ollut sen verran vaativaa, että tutkimus on valitettavasti jäänyt hieman kakkoseksi. Mutta edennyt kuitenkin!

Mitä tästä ensimmäisestä lukukaudesta jatko-opiskelijana sitten jäi käteen? Hieman yllättävältä tuntuu, että olen itse asiassa päässyt opinnoissani eteenpäin melkein tutkimussuunnitelmani mukaisesti. Kirjallisuuskatsaus on ihan hyvässä vauhdissa ja vähän muitakin opintoja on tullut suoritettua. 


Kävin Jyväskylässä eli "Suomen Ateenassa" viimeksi joulukuun alussa. Seminaarinmäki oli kaunis lumisateessakin. 


Kirjallisuuskatsaus on edennyt niin, että luulen kaikkien katsaukseen tulevien artikkeleiden olevan nyt koossa. Sain kirjallisuushaut tietokannoista tehtyä joulukuun alussa. Pimeinä iltoina kävin artikkeleita läpi ja valitsin niistä aineistokseni 39 artikkelia. Seuraavaksi etsin niistä vastausta kysymykseen, esiintyykö verkossa parasosiaalista vuorovaikutusta ja parasosiaalisia suhteita samaan tapaan kuin perinteisessä mediassa. 

On muuten pakko sanoa, että en aivan käsitä, miten tutkimusta on tehty aiemmin. Siis ennen nykyisenkaltaisia tietokantoja ja verkkoyhteyksiä. 

Käytännössä kaikkiin Jyväskylän yliopiston kirjaston tilaamiin tietokantoihin pääsee nykyään käsiksi etäyhteyden avulla omalta koneelta ja suurin osa artikkeleista on myös saatavilla kokotekstinä tietokantojen kautta. Artikkeleiden haku, läpikäynti ja niiden valinta on siis tehty teknisesti todella helpoksi. Hakutulosteni joukossa on neljä sellaista artikkelia, joita ei saa Suomesta, mutta yliopiston kaukopalvelut tilaavat ne ystävällisesti puolestani ulkomailta. 




Onkin helppoa todeta, että rakastan yliopiston kirjastoa. Ainakin Jyväskylän yliopiston kirjaston valikoimat ovat aivan mahtavat, palvelu ystävällistä ja asiantuntevaa ja tuntuu, että mikä tahansa hoituu ja että henkilökunta löytää ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Mutta tuleeko näin olemaan vielä jatkossakin, tuntuu hieman epävarmalta.  

Olen melko huolissani siitä, kuinka yliopistoille väläytellyt säästötoimenpiteet vaikuttavat kirjastopalveluihin. Esimerkiksi Helsingin yliopisto on ilmoittanut joutuvansa lakkauttamaan osan tietokantatilauksistaan vuonna 2016. Lakkautettavien tilausten listalla on muun muassa ProQuestin tietokannoista ABI/INFORM Complete, jota olen itsekin käyttänyt omaa kirjallisuuskatsausta tehdessäni. Tilattavien joukosta tippuu myös Elektra-tietokanta, mistä ovat ilmaisseet huolensa suomalaisten tiedelehtien tekijät. He arvioivat lakkautuksen uhkaavan suomalaista tiedejulkaisemista. Mitähän tilanteesta ajattelevat esimerkiksi Helsingin yliopiston viestinnän tutkijat? 

Haluaisin, että tästä asiasta nousisi enemmän keskustelua. Kattavat tietokannat, kirjaston asiantuntemus sekä erilaiset palvelut ovat tutkijoille aivan äärimmäisen tärkeitä ja varmistavat sen, että tutkimusta voidaan tehdä laadukkaasti ja tehokkaasti. Tiedejulkaiseminen on myös yksi yliopiston tärkeimmistä tulosmittareista, joten tuntuu hyvin oudolta, että sitä samaan aikaan hankaloitettaisiin lopettamalla tietokantojen tilauksia. Todellakin toivon, että Jyväskylän yliopiston kirjasto ei joudu tekemään vastaavia säästöjä. 

---------------------------------

Happy New Year! 

The rest of the fall semester 2015 went by really quickly. I have a new job, which has taken up quite a lot of my energy. Research has unfortunately been a bit of a secondary thing for me lately,  but never the less, I have been able to make some progress. 

So what’s the status of my studies then? I’ve been working with the literature review and as a result of searching through the databases found just over 200 articles that deal with parasocial interaction and the online environment. During the dark December nights I've been reviewing the articles and I now have 39 articles that I hope will give me the answer to the question of whether parasocial interaction and parasocial relationships appear in the same way in the online environment as they do in traditional media. 

I have to say that I’m not really sure, how research was done in the old days. All of the University’s databases are available through the University network in my own home computer and it was possible to download almost all of the necessary articles as full texts. At least technically, everything seems so easy these days. 

So I’ve come to the conclusion that I love the University Library. However, I’m a bit worried, what will happen to the library services in the future, since also the Universities are expected to save money. The University of Helsinki has already announced that due to savings it is unsubscribing certain databases in 2016. These include among others the ABI/INFORM Complete, which is one of the databases that I have used in my literature review. This is really worrying! 

For researchers the databases and quality library services are extremely important. I’m really hoping that the possibility to do good and efficient research won’t be destroyed and that the University Library in Jyväskylä won’t have to do similar savings as they have had to do in Helsinki. 

maanantai 30. marraskuuta 2015

Mitä olen tähän mennessä oppinut väikkärin tekemisestä? - The One With the Learnings So Far

Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, kirjoittelin hiljattain muistiinpanoihini ajatuksia siitä, millaista väitöskirjan tekeminen on. Vaikka minulla on kokemusta tohtoriopinnoista vasta muutaman kuukauden ajalta, tuntuu, että olen jo hieman päässyt jyvälle siitä, millaiseen projektiin olen ryhtynyt ja kuinka siitä voisin selvitä. Tässä ajatuksiani kootusti: 

1) Vaihe kerrallaan. Väikkäri on iso työ ja se alkaa helposti tuntua ylittämättömältä vuorelta, jos sitä yrittää työstää kokonaisuutena. Ainakin tässä vaiheessa tuntuu huomattavasti helpommalta purkaa työ pieniin osiin ja keskittyä niihin yksi kerrallaan. Itse keskityn nyt täysin kirjallisuuskatsauksen tekemiseen, enkä edes vielä mieti seuraavia vaiheita, kuten tiedonkeruuta. Kunhan tutkijantaitoni kehittyvät, pystyn toivottavasti työstämään useitakin osioita rinnakkain. Nyt pää tuntuu pysyvän parhaiten kasassa, kun mietittäviä asioita on selkeästi vain yksi. 

         

2) Muista, että kyseessä elävä prosessi. Totesin aiemmin, että tutkimustyössä on erittäin tärkeää suunnitella kaikki tekemänsä hyvin huolellisesti. Näin onkin, mutta ihan yhtä tärkeältä tuntuu se, että kykenee tarvittaessa muuttamaan suunnitelmiaan työn edetessä. Tarkkoja suunnitelmia useamman vuoden kestävästä prosessista on mahdotonta lyödä lukkoon työn alkuvaiheessa ja kannattaa varautua siihen, että esimerkiksi tutkimussuunnitelma tulee elämään aika lailla, kun tutkimusaihe tarkentuu, rajautuu ja kirkastuu. Oma aiheenikin on jo hieman muuttunut siitä, mitä alunperin ajattelin tutkia (bloggareista videobloggareihin), vaikka aikaa on mennyt vain muutama kuukausi. Mutta näin sen kai kuuluukin mennä? Ajattelu kehittyy, kun aiheesta oppii lisää. 

3) Pidä fokus kirkkaana. Siitäkin huolimatta, että tutkimustyössä täytyy valmistautua tarvittaessa vaihtamaan hieman suuntaa (ks. edellinen kohta), on työn fokus kuitenkin pidettävä kirkkaana omassa mielessä. Olennainen osa tutkimustyötä on tutkijayhteisö, jolta saa arvokkaita kommentteja omalle työlleen. Näin alkuvaiheessa kommentit kuitenkin saattavat helposti johtaa omat ajatukset sivuraiteille ("olisiko kuitenkin fiksumpaa tutkia tuosta toisesta näkökulmasta???"). Liian tarkasti muiden kommentteja ei siis kannata ryhtyä kuuntelemaan, vaan kannattaa muistaa, että kukaan muu ei tunne tutkimusaihettasi yhtä hyvin kuin sinä itse ja ohjaajasi. Tämä ei ole ihan helppoa, koska ainakin itse koen, että näin aloittelevana tutkijana itseluottamus on usein hieman heikkoa. Mutta uskon ja luotan, että kyllä se siitä vielä karttuu. 


Kuva täältä

4) Tutkimustyö on valintoja. Mikä aihe? Mikä teoria? Mikä metodi? Tutkimusta tehdessä on jatkuvasti tehtävä valintoja. Itse olen juuri tehnyt valintoja sen suhteen, mitkä artikkelit otan mukaan kirjallisuuskatsaukseeni. Miksi tämä artikkeli? Miksei tuota? Valinnat tuntuvat välillä vaikeilta ja kannattaa pitää mielessä, että tutkijayhteisö tulee kyseenalaistamaan niitä. Onkin tärkeää paitsi tiedostaa tekemänsä valinnat, myös joka kerta pohtia selitys sille, miksi on päätynyt tekemään kyseisen valinnan. Niin kauan kuin pystyy perustelemaan tekemänsä valinnat, tutkimus on vakaalla pohjalla. Tästä syystä kaikki tehdyt valinnat kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan kirjata ylös. Neljän vuoden päästä voi olla aika vaikeaa enää muistaa, miksi on esimerkiksi jättänyt jonkun tietyn artikkelin kirjallisuuskatsauksensa ulkopuolelle. 

5) Edessä on monen vuoden vuoristorata. Jep. Pahoinvointilääkkeet esille, sillä tutkimustyön tekeminen tuntuu siltä kuin olisi vuoristoradan kyydissä. Siis henkisesti. Välillä tuntuu, että työ etenee mahtavasti, että aihe on tärkeä ja ainutlaatuinen. Huipulla ollaan! Seuraavassa hetkessä syöksytäänkin sitten vauhdilla alaspäin. Aiheessa ei ole mitään järkeä, asioiden välille ei löydy lainkaan yhteyksiä, työ on täysin jumissa. Tämän tunnistavat varmaan kaikki luovaa työtä tekevät. Tämäkin on kuitenkin arvokasta kokemusta: Väitöskirjan tekeminen opettaa sietämään epävarmuutta sekä jatkuvaa tunteiden vuoristorataa. 

Tältä jatko-opiskelu siis tuntuu ainakin näin humanistisen alan jatko-opiskelijan näkökulmasta. Voi olla, että esimerkiksi luonnontieteilijöillä on erilaisia kokemuksia. Mutta miltä ajatukseni kuulostavat? Onko näissä jotain tuttua? Olisiko lukijoissa jatko-opiskelijoita, joilla olisi lisätä listaukseeni jotain kohtia? 

-----------------------------------------------

Translation: I've gathered together some thoughts about what I've learned about doctoral studies so far: 

1) One thing at a time. Putting together a doctoral thesis is a long process. It may start to seem like an impossible thing to do, if you keep looking at it as a whole. It's much easier to take it one step and one thing at a time. I'm for example now only concentrating on the literature review and not even thinking about data collection at this point. Maybe in time, as I get more experience as a researcher, I will be able to work on several things at a time. But for now it seems that it's easier for me to keep my head together by concentrating on just one thing at a time. 

2) It's a living process. Although planning your research is very important, it seems equally important to be able to change those plans, if needs to be. For example your research plan is likely to develop over time as you learn more about your research topic. It's not possible to lock down all the things about your research straight away, because your topic is likely to refine over time. I know I've already changed my topic a bit (from bloggers to video bloggers) and I've only just started. But that's how it is supposed to go, right? You thinking develops as you learn more. 

3) Keep a clear focus. While you need to be flexible about your plans, it's also important to keep a clear mind about what you are doing. Although your fellow students and more experienced researchers can give you very valuable and insightful comments about your work, they may also mess with your head ("Should I go for that angle instead of this one???") At least when you are still in the very beginning of your work. So try to keep your head cool and remember that no one knows your topic better than you and your supervisor. It's not always easy though. I feel like my self-esteem as a researcher is still rather low, but I hope and trust that this will change as time goes on. 

4) Research is about making choices. Oh, the choices. There are so much of them and sometimes they feel really difficult. I'm at the moment putting together a literature review and choosing which articles to include and which to exclude. All choices that other researchers are very much interested in and eager to question later on. It's therefore important to be aware of the choices that you are making, to document them carefully and also to be able to explain them. As long as you can make solid arguments about your choices, you are fine. 

5) It's going to be a rollercoaster. Oh, yes. Be prepared to ride a mental rollercoaster. Every other minute you are on top of the world as everything is going great, your work makes sense and your topic feels oh, so important. And then every other minute you are going down the hill so fast, nothing makes sense, nothing connects to anything and you are completely stuck with your work. And this is an important lesson for a doctoral student: Learn to live with constant insecurity and the emotional rollercoaster ride that you are about to face. 

Well, this is how I feel, my background being in humanities. Maybe it's different for postgraduate students in other sciences? What do you think? Does any of this sound familiar? Do you share my thoughts or do you maybe have other experiences? 

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Alumnipalkinto ja tohtoriseminaari - The One With the Alumni Award and the Doctoral Seminar

Huh-huijaa! Takana on melkoisen tapahtumarikkaat pari päivää Jyväskylässä.

Perjantai hujahti viestintätieteiden laitoksen 30-vuotisjuhlassa. Merkkipäivää vietettiin seminaarilla, jonka teemana oli läpinäkyvyys. Kyseessä oli samalla Helsingin Sanomain säätiön rahoittaman hankkeen, "Uusien mediamainonnan muotojen läpinäkyvyys verkossa" päätösseminaari.  Seminaarin vastaavana tutkijana on toiminut ohjaajani Vilma Luoma-aho, jonka seminaariesitykseen voit tutustua täällä.

Kuva: Vilma Luoma-aho


Seminaarin aihe oli kiinnostava, koska se kietoutuu niin läheisesti myös omaan tutkimusaiheeseeni: Läpinäkyvyys on erittäin tärkeää, kun blogeissa tehdään kaupallisia yhteistöitä. Jos sisältö on maksettua, siitä täytyy kertoa yleisölle avoimesti.

Päivän lomassa muistettiin myös ansioituneita alumneja. Ja jopas, yhteisöviestinnän ansioituneeksi alumniksi nimettiin minut! Olen tästä tunnustuksesta todella iloinen. Erityisen iloinen olen pienestä Oscar-patsaasta, joka minulle ojennettiin. Kiitos vielä kerran!

Oscarin ja ohjaajan kanssa on helppo hymyillä. 

Seminaarin jälkeen ilta kului Sohwilla, laitoksen iltajuhlassa Liikunnalla sekä jatkoilla Vihreässä Haltijattaressa. Jatkojen jatkopaikkakin olisi ollut tiedossa, mutta palasin hotellille jo yhdentoista maissa. 

Lauantaiaamuna avasin kellon soitua ensimmäisenä Instagramin ja tajusin nopeasti #prayforparis hashtageista, että jotain kamalaa on tapahtunut. Unet karisivat silmistä äkkiä, kun aloin selata uutissivuja ja lukea Pariisin tapahtumista. Järjetöntä, käsittämätöntä, surullista. 

Sekavin tuntein suuntasin uudelleen yliopistolle, tällä kertaa yhteisöviestinnän opiskelijoiden tohtoriseminaariin. Esittelin seminaarissa suunnitelmani kirjallisuuskatsausta varten, minkä jälkeen sain kommentit työlleni professori Katerina Tsetsuralta ja keskustelimme ryhmän kanssa aiheestani myös yleisemmällä tasolla. Keskustelua virisi paljon ja tuntuu, että videoblogit ovat aiheena kiinnostava. Rohkaisevaa! Suunnitelmaani voit tutustua täällä (vain englanniksi, pahoitteluni äiti). 



Minun lisäkseni töitään esittelivät myös jatko-opiskelijakollegani Markus Mykkänen sekä Ülle Toode. Tämä oli ensimmäinen tohtoriseminaarini ja osallistuminen kieltämättä jännitti etukäteen. Millaista palautetta saisin? Mitä jos opiskelijakollegat ja professorit teilaavat suunnitelmani täysin? 

No, eivät teilanneet. Päinvastoin, kaikki kannustivat. Ymmärsin myös paremmin tohtoriseminaarien merkityksen. Väitöskirjan työstäminen on pääosin aika yksinäistä työtä, joten on erittäin tärkeää päästä keskustelemaan ja vaihtamaan kokemuksia muiden jatko-opiskelijoiden kanssa. Ryhmässämme oli pari opiskelijaa, jotka olivat vielä aivan työnsä alkupuolella, pari, joilla työ on jo aivan loppumetreillä ja muutama, jotka ovat jossain keskivaiheilla. Oli erittäin helpottavaa keskustella niin työtään aloittelevien kuin jo pidemmällekin ehtineiden kanssa. Sain hyviä vinkkejä, rohkaisua ja tuntui, että pystyin itsekin antamaan tukea muille. Kyllä tämä tästä, jäi päällimmäiseksi tunteeksi. 

Kaikkiaan viikonloppu oli monella tavalla tunteiden täyteinen. Nyt sunnuntai-iltana tuntuu kuin Jyväskylässä olisi vierähtänyt pidempäänkin kuin kaksi päivää. Kirjoittelin Onnibussissa kännykälleni muistiinpanoja siitä, mitä tähän mennessä olen oppinut väitöskirjan tekemisestä ja yritän koota ne blogitekstiksi ensi viikolla. Palataan siis pian! 

------------------------------------

Translation: I went to Jyväskylä again and spent two days this time. 

On Friday I attended celebrations as the Department of Communication turned thirty. The day included a seminar with the theme transparency. It was also the closing seminar for the research project "Transparency of new forms of media advertising online", funded by the Helsingin Sanomat Foundation and led by my supervisor Vilma Luoma-aho. 

The theme was interesting as it is close to my research as well: Transparency is very important when it comes to commercial content in blogs. The audience must always be told, in case the content is sponsored. 

The day also included awarding the department's alumni. And what do you know? I was the one awarded as the alumni of the year in Organizational Communication & PR. I received an Oscar! I feel extremely happy and honored. 

The day continued with partying and it was a bit difficult to get out of bed on Saturday. Even more so, when I turned on the news and read about what had happened in Paris. Awful, sad and totally incomprehensible. 

With mixed feelings I headed to the University again to attend a doctoral seminar for students in Organizational Communication & PR. I presented my plan for a literature review and received excellent comments from a visiting star, Katerina Tsetsura, Associate Professor at the University of Oklahoma. After that we discussed my topic on a more general level together with the whole group and it felt encouraging that it raised so much conversation. Video blogs are in! You can see my plan for yourself by clicking here

I was pretty nervous before the seminar. What would the professors and other students say about my work? I soon realized that there's nothing to be worried about. The seminars are very supportive and it's so important to get to talk to fellow students. Peer support rules. 

After the two days I felt totally wiped out. On the way back to Helsinki onboard Onnibus I sketched some thoughts about what I've learned about post-graduate studies so far. I promise I'll get back to that next week! 









tiistai 20. lokakuuta 2015

Väitöskirjastartissa Jyväskylässä - The One With the Learnings in Jyväskylä


Käväisin tänään pikavisiitillä Jyväskylässä ja osallistuin yliopiston kirjaston järjestämään Väitöskirjastarttiin. Kurssia vetää tavallisesti informaatikko Marja Kokko, joka oli kuitenkin juuri tällä viikolla työmatkalla. Ilokseni vetäjänä tuurasi entinen työkaverini viestintätieteiden laitokselta, nykyisin yliopiston kirjaston julkaisuamanuenssina työskentelevä Sini Tuikka. Kiitos vielä Sini! 

Väitöskirjastartti on nimensä mukaisesti väitöskirjatyötä aloitteleville tarkoitettu puolitoistatuntinen tiivis katsaus palveluihin, joita yliopiston kirjasto tutkijoille tarjoaa. Kävimme läpi muun muassa tiedonhaun prosessia, kirjaston kautta käytettävissä olevia tietokantoja ja muita aineistoja sekä väitöskirjan laatimiseen ja julkaisemiseen liittyviä asioita. Kävin samalla uusimassa kirjastokorttini ja ihmettelin kirjaston päivittyneitä tiloja - asiat ovat kahdeksassa vuodessa yllättäen ehtineet vähän muuttua! 


Mitäkö Väitöskirjastartista sitten jäi päällimmäisenä mieleen? Ensinnäkin se, että kylläpä meillä opiskelijoilla ja tutkijoilla on käytettävissämme aivan mahtavat kirjastopalvelut! Tietokantoja, elektronisia julkaisuja ja neuvontaa on saatavilla helposti ja kätevästi vaikka kuinka paljon. Ainakaan tästä puolesta väikkärin valmistuminen ei tule jäämään kiinni. 

Toisekseen päähäni jäi takomaan yksi asia. Systemaattisuus, systemaattisuus, systemaattisuus. Tutkimustyö on ennen kaikkea systemaattista työskentelyä. Mitä huolellisemmin kaiken tekemänsä pohtii, suunnittelee ja dokumentoi, sitä varmemmalla pohjalla tutkimuksen kanssa ollaan. 

Sini huomatti eräässä kohdassa fiksusti, kuinka väitöskirjaa tekevän kannattaa pitää mielessä, millaisia erilaisia taitoja tutkimustyö kehittääkään. Tutkiminen ei ole vain lukemista ja kirjoittamista, vaan se kehittää myös muita taitoja, esimerkiksi projektin- ja ajanhallintaa. 


Luulen, että omalla kohdallani eniten kehittyvä taito tulee olemaan juuri tuo systemaattisuus. Olen perusluonteeltani melkoisen vikkelä ja haluan saada asiat tehtyä rivakasti. Joskus tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi asioiden oikomista tai ns. "turhien välivaiheiden karsimista". 

Tutkimustyössä tällainen ote ei kuitenkaan käy päinsä, vaan asiat täytyy opetella tekemään hyvin järjestelmällisesti, eri vaiheet huolella tallentaen. Ensimmäinen haasteeni tuleekin olemaan kirjallisuuskatsaus, jossa niin tehdyt haut, käytetyt tietokannat ja saadut tulokset täytyy dokumentoida erittäin huolellisesti.


Tutkimustyöstä sanotaan, että se vaatii ennen kaikkea istumalihaksia - mitä itse asiassa tässä kehitänkin parhaillaan, Onnibussissa Lahdentiellä istuessani. Peba siis varmasti tässä kehittyy, mutta uskon ja toivon, että omalla kohdallani tutkimuksen tekeminen kehittää myös työtapojani järjestelmällisempään suuntaan. Kyvystä työskennellä systemaattisesti tuskin on työelämässä ainakaan haittaa. 

---------------------------------------

Translation: I went to Jyväskylä today to participate in a lecture organized by the University Library. We got a crash course to the services that the Library offers for researchers, plus got to know the available databases, materials and other things related to actually writing and publishing our work. 

First of all I have to say that I was really impressed by the services that the Library offers for students and researchers. All those materials, databases and guidance available so easily. Wow! Most impressive. 

Second of all, there was one thing that I felt kept repeating in my mind over and over again: Researcher needs to be systematic, systematic, systematic. This is something that has never really been my strongest side. I like to be very quick in all the things I do, which at times might mean cutting through a bit. 

Of course, when doing research, this really isn't the best way to go. The more careful you are in planning and documenting everything you do, the better. Clearly an area that I need to develop. 

It's important to remember that research isn't just about reading and writing, it's also about developing other skills, such as your ability to manage a project and organize your schedule. I feel that for me the biggest learning will be to work more systematically. And that's not such a bad thing, is it? 


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Ensimmäinen ohjaustapaaminen - The One With the Professor

Perjantaina iltapäivällä oli ohjelmassa jälleen yksi merkkipaalu jatko-opintojeni kanssa - ensimmäinen ohjaustapaaminen professorin kanssa. Tapasimme Vilman kanssa ProCom ry:n toimistolla ja kävimme reilun tunnin ajan läpi väikkärisuunitelmiani. 

Unohdin ottaa Vilman kanssa selfien, joten tässä ProComin viestintäsuunnittelijan Minna-Liisan nappaama kuva Vilmasta pitämässä esitelmää huomiotyöstä. Allekirjoittanut mahtui juuri ja juuri samaan kuvaan. Olen tuo valkoinen tukkapehko kuvan oikeassa alalaidassa. 


Ja kuinkas sitten kävikään? Tutkimusaiheeni vähän tarkentui. Tai itse asiassa se muuttui sen verran, että tutkimussuunnitelmani vaatii kunnon päivityksen.  

Työni alkuperäinen otsikko, jota en olekaan ennen tätä paljastanut, oli seuraava: 

When brands get in between – Commercial content in blogs and parasocial interaction between bloggers and their readers.

Tarkoituksenani on siis ollut tutkia parasosiaalisia suhteita bloggareiden ja heidän lukijoidensa välillä ja selvittää, mitä suhteelle tapahtuu, kun bloggari tuottaa kaupallista sisältöä blogiinsa. 

Parasosiaalinen suhde on tuttu käsite ainakin joukkoviestinnän tutkijoille. Tutkijat Horton & Wohl määrittelivät 1950-luvulla, että esimerkiksi television katsojille voi kehittyä parasosiaalinen suhde tv-esiintyjään. Kun näin tapahtuu, katsoja alkaa ajatella olevansa (kuvitellussa) vuorovaikutuksessa esiintyjän kanssa ja kokee tietyllä tavalla tuntevansa kyseisen esiintyjän.

Parasosiaalisten suhteiden ilmenemistä blogeissa on tutkittu hieman, mutta toistaiseksi tutkimus aiheesta on kuitenkin vähäistä. Pyöriteltyäni asiaa nyt muutaman viikon omassa päässäni ja keskusteltuani asiasta toissapäivänä vielä Vilman kanssa, tulin siihen tulokseen, että vieläkin ajankohtaisempi tutkimuskohde voisivat itse asiassa olla videobloggarit. Koska käsitteen tutkimus on lähtöisin nimenomaan televisiotutkimuksesta, on sitä mielestäni herkullista soveltaa tubettajiin. 



Ohjaustapaamisen tuloksena on siis tulossa päivitystä tutkimussuunnitelmaan. Lisäksi sain aineksia kirjallisuuskatsauksen tekemiseen ja seuraavaksi onkin käytävä tietokantojen kimppuun. Tavoitteena on nyt kaivaa esille kaikki mahdollinen tieto koskien parasosiaalisia suhteita.

Toivottakaa onnea, etten katoa tietokantojen syövereihin kokonaan!  
---------------------------------

Translation: I had my first counseling meeting with my professor on Friday. And what happened? My research topic changed a bit. Well. In fact it changed so much that I now need to update my research plan.  

My original topic, which I haven't revealed in here so far, was as follows: 

When brands get in between – Commercial content in blogs and parasocial interaction between bloggers and their readers.

The idea was to study how parasocial interaction appears in blogs and what happens to this "illusionary relationship", when bloggers produce commercial content.

Parasocial interaction is a concept familiar to those who study mass communication. The concept was originally created by Horton & Wohl in the 1950's. According to them, when watching television, people can have the experience that they are in an (illusionary) interaction with a television performer. They can even feel like they know the performer.

There is some research about parasocial interaction and blogs, but not that much. After thinking about this for a couple of weeks and after talking to Vilma, I came to the conclusion that it would maybe be even more interesting to study parasocial interaction in the context of video blogs. I think it will be very interesting to apply a theory stemming from the study of television audiences to the study of video blogs.

Well. All of this means that I now have to update my research plan. I also got some advice for the literature review and next up is a deep dive into databases. I have to find out everything there is about parasocial interaction.

Wish me luck, so that I don't get totally lost in the abysses of research databases!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Bloggaajat vs. Vloggaajat- The One With the Bloggers and the Vloggers

Käväisin tällä viikolla Markkinointiviestinnän viikolla kuuntelemassa, mistä markkinoinnin, viestinnän ja mainonnan ammattilaiset tänä syksynä pöhisevät. Päivien buzz-word oli selvästi natiivimainonta. Puhetta piisasi myös kaupallisista sisällöistä, sisältömarkkinoinnista ja brändijournalismista.


Ja eipä seminaaria ilman blogeja! Viestintätoimisto Manifeston tuore blogibarometri julkistettiin ensimmäisenä seminaaripäivänä. Blogibarometri on Manifeston vuodesta 2009 lähtien toteuttama, Suomen suosituimmille bloggareille suunnattu kysely. Tänä vuonna barometriin vastasi kaikkiaan 218 bloggaajaa. 

Tämän vuoden barometri nostaa esille videobloggaajat. Vlogien suosio on kasvanut viime vuoden aikana hurjasti ja tubettajat ovat viimeistään nyt lyöneet Suomessakin läpi. Niin ja äidille tiedoksi: Sana tubettaja juontuu videoblogien yleisimmästä julkaisukanavasta eli YouTubesta. 

Barometri paljastaa muutaman kiinnostavan eron perinteisten bloggaajien ja videobloggaajien välillä. Vloggaajat ovat ensinnäkin perinteisiä bloggaajia nuorempia - jopa neljännes kyselyyn vastanneista tubettajista oli alle 18-vuotiaita. Lisäksi videoblogit ovat melko tasa-arvoinen kenttä. Liki puolet tutkimuksessa mukana olleista tubettajista oli miehiä, kun perinteisiä blogeja edustavista vastaajista miehiä oli vain 13 prosenttia. 

Tulokset osoittavat myös, että tubettajat mieltävät oman roolinsa eri tavoin kuin perinteiset bloggarit. Kun bloggarit näkevät itsensä asiantuntijoina tai tiedonjakajina, ovat vloggaajat mielestään enemmän viihdyttäjiä. Vlogit ovat myös harvemmin kategorisoituja, esimerkiksi perhe-, matka-, ruoka- tai hääblogien tapaan. Vlogien suosituin teema on yksinkertaisesti huumori. 

Kaupallisten yhteistöiden saralla videobloggarit tulevat vielä perinteisten bloggareiden perässä. Yritykset eivät vielä ole aivan samalla tavalla löytäneet tubettajia, ja tapahtumakutsut, tiedotteet ja tuotenäytteet menevät edelleen useammin perinteisille bloggareille.  

Lisätietoja blogibarometrista voi kysellä viestintätoimisto Manifestolta

----------------------------------------

Translation: I went to a two day Marketing Communications seminar this week. The buzz-word every one was talking about was native advertising. Commercial content, content marketing and brand journalism were also hot topics. 

But not a seminar without blogs! Communication agency Manifesto released their latest Blogbarometer - an annual report about Finland's most popular blogs. Altogether 218 bloggers participated in the survey this year. 

The report included some really interesting findings about the differences between traditional bloggers and video bloggers. To begin with, bloggers are in general older than vloggers. Every fourth vlogger who participated in the survey was under the age of 18. Bloggers are mostly women (around 85 procent of the respondents), but according to the survey, vloggers are almost 50/50 men and women. 

Vloggers don't categorize themselves like bloggers do. Instead of being divided into family, food, travel or wedding blogs, the most common theme with video blogs is humor. Accordingly video bloggers often see themselves as entertainers. 

Companies have not yet found vloggers in the same way as they have set their eyes on bloggers when it comes to marketing. Invitations to events,  press releases and product samples are more often sent to traditional bloggers than vloggers.